Nythän semmoinen tuntuisi ihan vanhanaikaselta… Vilauttaa lehmän aivoja ja luita hääparille niinkuin joku juntti. Mutta aikanaan se oli tosissaan tapana. Kun jotkut meni naimisiin tai oli muuten merkittävät juhlat niin paikalle kutsuttiin erikseen sellainen kaveri jonka tehtävä oli vilauttaa lehmän aivoja merkkivieraille.
Kaveri kulki vieraiden joukossa ja kanto sitä purkkia minne ne aivot oli aseteltu. Se saatto raottaa sitä itekseen tai pyytää porukkaa katsomaan purkkiinsa.. Ainahan ihmisiä sellanen hymyilytti. Se oli hirveen suosittua. Sitä saattoi tehdä ammatikseen.
Oli siinä muutakin. Ne keitti purkkiin sopat missä oli kaikesta teurasjätteestä litkuja. Likasta hommaa.
Vielähän ne kekkas, että vilautellaankin ihmisille pölyä ja ai että.. Johan kaikki riemastu! Ne sopi sellasen järjestelyn, että lapset tonki sitä pölyä maakuopissa ja aikuiset siivelöi siitä hienoimmat. Ne ripoteltiin lasilevylle ja laitettiin samaan purkkiin.
Sellaset oli aivan helvetin kalliita. Ihmiset kanto pölyjä taskuissa ja ripusti niitä talojen nurkkiin. Hassultahan sellanen nyt tuntuu. Ihmiset oli sillon ihan vakavissaan. Se oli elämän ja kuoleman kysymys.
Teksti on osa Ore.e Refinerisin tulevaisuus selontekoa.